MMA – todella raskas laji
Vapaaottelu, toiselta nimeltään MMA (Mixed Martial Arts) on yhteinen nimitys erilaisin säännöin kilpailtaville kamppailulajeille. Näissä lajeissa on yhdistetty tekniikoita useista erilaisista perinteisistä kamppailulajeista. Tyypillisesti vapaaottelussa säännöt sallivat monenlaiset iskut, lukot sekä pysty- ja mattotekniikat. Ottelut pidetään ns. häkissä tai vapaaottelukehässä. MMA jaetaan ammattilais- ja amatöörisarjaan. Nykymuotoinen vapaaottelu nousi suosioon 1990-luvun alussa. Kuitenkin jo antiikin Kreikassa harjoitettiin periaatteessa samanlaista lajia, jonka nimi oli pankration.
Länsimainen vapaaottelu on siis varsin nuori urheilumuoto. 1990-luvun alussa kilpailijoina oli selkeästi eri lajien edustajia, kuten sumopainijoita ja potkunyrkkeilijöitä. Etulyöntiasema oli ja on kuitenkin ottelijoilla, jotka pystyvät tehokkaasti yhdistelemään potku- ja lyöntitekniikat erilaisiin lukkoihin ja maahanvienteihin. Vapaaottelu luonnollisesti vaatii ottelijalta suurta monipuolisuutta ja myös paljon fyysistä voimaa. Ottelijoiden ruumiinrakenteestakin voi päätellä jo, että MMA on erittäin raskas ja vaativa, ja jossain määrin myös vaarallinenkin laji. Ottelut ovat varsin mukaansatempaavia ja vain hyvä tekninen taito takaa onnistuneen suorituksen.Vapaaottelu on kehittynyt todella paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. UFC:n kommentaattori Joe Rogan totesikin kuvaavasti, että vapaaottelu on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin koko aikaisemman historiansa aikana. Säännöt vapaaottelussa vaihtelevat edelleen eri organisaatioiden välillä jonkin verran. Eroja on esimerkiksi erien ja otteluiden kestoissa, painoluokissa ja sallituissa tekniikoissa. Suomessa vapaaottelutoimintaa ja kilpailuja organisoivat kaksi eri liittoa Suomen vapaaotteluliitto, www.vapaaottelu.fi, ja Shooto Finland. Näiden liittojen säännöt poikkeavat hieman toisistaan. Suomen vapaaotteluliiton sääntöjen mukaan mm. seuraavat asiat ovat ottelussa kiellettyjä: Sormien tai varpaiden työntäminen vastustajan silmiin, pureminen, repiminen hiuksista, sukuelimiin kohdistuvat hyökkäykset, sormien tai varpaiden vääntäminen, raapiminen, otteluasuun tarttuminen, sylkeminen, kehätuomareiden vastustaminen ja tuomareiden koskemattomuuden rikkominen.
